Viikot 5 & 6

Viikot numero viisi ja kuusi ovat pitäneet sisällään maalin irroitusta, maalin irroitusta, maalin irroitusta, maalinirroitusta, maalinirroitustamaalinirroitustamaalinirroitusta jaaa... Hiomista! Lisäksi kaksi puolikasta päivää raivattiin muutaman muun harjoittelijan kanssa takapihan metsää. Vaikka tekstini on helppo tulkita kirjoitetuksi valittavaan sävyyn, on tuo tulkinta vain pieni osa totuutta. Kyseiset kaksi viikkoa olivat nimittäin säätilaltaan yhtä auringonpaistetta, ja onnekseni kykenin kokoamaan jokapäiväisen työtilani ulkosalle auringon hellien säteiden syleilyyn. Siinä ensimmäinen viikko kuluikin ylistysmusiikkia kuunnellen, Herran läsnäolossa riemuiten.

Päivässä paistatellen. Auringon kohotessa oli lämpötilakin jo t-paitakeliä.

Toisen viikon alkaessa muistin, että olisi aika suorittaa näyttötehtävä. Näyttötehtävä on toisin sanoen mikä tahansa työtehtävä, jolla todistan osaavani jotain. Kesti tovin, että sain jutun juonen avattua ohjaajalleni, jonka tehtävänä oli (tai hmm, on edelleen) arvioida työni jälki asteikolla yhdestä kolmeen. Kun kerta kokemusta oli jo karttunut maalin irroituksesta, niin ehdotinpa samaista tehtävää myös näyttötehtäväkseni. Valitsin käsiteltäväksi oveksi tarjolla olevista hankalimman, ja siinähän se toinenkin viikko vierähti. Toisen viikon perjantaina sain kuulla, että maalin irroituksen lisäksi minun tuli myös irroittaa ovesta ikkunankarmit ja -lasit. Irroitusprosessi sisälsi jonkin verran haasteita, joiden vuoksi pääsin hitusen käsiksi myös aivotyöskentelyyn. Yksityiskohtainen kuvaus näyttötyöstäni lähtee pian sähköpostina opettajalle, joten tähän en sitä lähde kummemmin avaamaan.

Näyttötyö. Tehtävinä maalinpoisto, hiominen, sekä lukon, karmien ja ikkunalasien irroitus.

Viimein pääsi maistelemaan enempi puusepäntyötä, joskin hetkeksi vain.

Lopuksi vielä mielenkiintoinen kulttuurillinen seikka puusepäksi opiskelusta Berliinissä. Puusepänkoulutuksen kaava ensinnäkin vaihtelee vahvasti riippuen siitä, missä päin Saksaa on. Berliinin alueella opiskelut menevät väistämättä oppisopimustyyppisesti, elikkä opiskelijat viettävät valtaosan opiskeluajastaan yhdessä ja samassa harjoittelupaikassa. Koulussa he käyvät yhtenä päivänä viikossa, mutta tällöin he eivät valmista huonekaluja, vaan tekevät muita opintoihin liittyviä harjoituksia. Sikäli tämä tieto järkyttää itseäni, että kun itse valitan, etten opi mitään näiden yhdeksän viikon aikana, niin samalla paikalla on useita saksalaisia harjoittelijoita, jotka kertovat, etteivät meinaa oppia mitään koko kahden vuoden opiskelun aikana. He myös kertovat, että tilanne voisi olla paljon pahempikin, sillä RWB:llä sentään yksinkertaisetkin työt vaihtuvat vähän väliä. Käsittääkseni voi siis olla, että jonakin päivänä Berliinistä valmistuu puuseppä, jonka käytännön kokemus huonekalun valmistuksesta on lähes olematon. Täytyy siis sanoa, että vaikka olenkin joskus kritisoinut joitakin juttuja suomalaisessa opintosuunnitelmassa, niin en kritisoi enää. Ainakaan samalla vaahtoamisella.. Voi olla, että joitakin juttuja ymmärsin väärinkin, mutta tässä on ainakin oma tämänhetkinen käsitykseni asiasta.

Sen enempää ei mielestäni ole viimeisestä kahdesta viikosta kerrottavaa. Kuvailemieni tehtävien lisäksi olen harrastanut hiomista, siivoamista ja muita pikkutöitä. Kukaan tuskin haluaa niistä kuulla tarkemmin, saati katsoa kuviakaan. Mutta huolimatta siitä, että tehtävät ovat pääosin olleet tylsiä, niin voin silti sanoa viihtyväni RWB:llä hyvin. Itse paikka ja ihmiset tekevät paljon. Vaikka varsinkin alussa ärsytti kovastikin, niin Jeesukseen uskovana miehenä olen varma, ettei Herra minua kiusakseni RWB:lle lähettänyt. Yritän ottaa irti sen, mitä irti saan, ja loput jätän suosiolla Berliiniin. Johdatuksessa on huoletonta vaeltaa, joskin välillä tulee helposti tyrkätyksi kapuloita omiin rattaisiinsa..

"There is a way that seems right to a man, but its end is the way of death."
Sananlaskut 14:12