Kaksi viimeistä viikkoa ovat iloisesti takanapäin, ja edessä vielä kolmen viikon loma ennen paluuta Suomeen! Viimeisen työpäivän tunnelma oli yhtä riemua, eikä edes pieni haikeus saanut hymyäni hyytymään poistuessani viimeistä kertaa RWB:n pihamaalta. Yhdeksän tunnin työpäivät täynnä loputonta, itseään toistavaa aherrusta olivat kahdeksan viikon aikana onnistuneet imemään minusta energiat viimeistä pisaraa myöten. Tätä helpotuksen määrää on vaikea kuvailla, varsinkin kun kontrastina edessä odottaa loma Berliinissä, roadtrip alppimaisemissa ja lopuksi vielä kiertelyä Innsbruckissa ja Münchenissä. Aijai!
Viimeiset aikani RWB:llä olivat pitkälti täynnä samoja työtehtäviä, kuin aikaisemminkin. Ainoa poikkeus oli viimeisen viikon torstaipäivä, jolloin pääsin mukaan Berliinin kaupunginkirjaston työmaalle. Kirjasto sijaitsee Berliinin keskustassa yhden pääkadun, Unter den Lindenin varrella, ja rakennus on valtava! Kyseessä on yksi Euroopan suurimmista kirjastorakennuksista. Valitettavasti en saanut sen sisätiloista kovinkaan hahmotettavaa kuvaa, sillä koko rakennus on tällä hetkellä remontin alaisena. Työmaa oli käsittämättömän valtava, koko kirjasto oli verhoiltu rakennustelineisiin sekä ulkoa että sisältä. Mukana remontissa on mieletön määrä eri yrityksiä, joista RWB on yksi. RWB vastaa kirjaston kahdesta huoneesta, joista molemmat ovat noin kymmenen metriä korkeita, ja toinen mittasuhteiltaan kuin uimahalli. Huoneiden seinät ovat verhoiltu valtavilla koristeellisilla puupaneeleilla, ja oviakin ympäröivät upeat kyhäelmät.
 |
| Iso huone. |
 |
| Kirjaston sisäpiha verhoiltuna rakennustelineisiin. |
RWB: tehtävänä on restauroida ajan syömät puurakenteet. Monet paneeleista irrotetaan ja viedään verstaalle restauroitaviksi, mutta joitakin kunnostetaan myös paikan päällä. Oma tehtäväni oli rapsutella maaleja irti oven päällä olevasta koristeellisesta rakennelmasta. Työ oli mukavaa, ja kiehtova ympäristö teki siitä oikein onnistuneen toiseksi viimeisen työpäivän Berliinissä. Päivän aikana pääsin ohjaajani seurassa vielä ihailemaan maisemia rakennushissiltä kirjastorakennuksen katolta.
 |
| Työpisteeni. |
 |
| Seinäpaneelia vietäväksi verstaalle. |
 |
| Unter den Linden nähtynä kirjaston katolta. Kadun päässä erottuu Brandenburger Tor. |
Viimeisenä päivänä jatkoin samaisia hommia verstaalla kuin menneinäkin viikkoina. Oma aikansa meni myös viimeisten virallisten paperihommien säätämisessä. Päivän päätteeksi kävin nopean "kiitos ja hyvät jatkot" -keskustelun työpaikan johtajan kanssa, ja sain muistoksi ajastani pienen restaurointiin liittyvän kirjasen. Kuljin yhteisen junamatkan muiden harjoittelijoiden kanssa, ja saavuin voittajana kotiin!
Aikani RWB:llä oli, kuten olen jo useati tuonut ilmi, henkisesti todella raskas, joskin samalla mukava. En oppinut lainkaan sellaisia asioita, joita aluksi uskoin oppivani, mutta tiedän oppineeni paljon muuta. Olen saanut hyvän yleiskuvan siitä, minkälaista on restaurointityö ovien, ikkunoiden ja rakennusten parissa. Olen myös oppinut, mitä on aito berliiniläinen Itä-Saksan peruja oleva työmoraali. Kiteytettäköön se omakohtaiseen kokemukseen siitä, että korvaamattomista ylityötunneista ei parane ääneen vikistä.
Työharjoittelu ulkomailla on antanut minulle todella paljon. Se, että poistuin tutusta ympäristöstä ja lähdin vieraaseen työkulttuuriin toiseen maahan, on antanut varmasti rohkeutta tehdä joskus jotakin muutakin jännää.
 |
| Sanomattoman riemun ruumiillistuma. |
