Ensimmäinen viikko

SAAPUMINEN BERLIINIIN

Saavuin Berliiniin perjantaiaamuna hieman yli viikko sitten. Vaimoni saapui jo kymmenen päivää aikaisemmin suorittamaan omaa harjoitteluaan, ja siitä syystä suoritin saapumiseni nyt yksin. Käytännön järjestelyt Berliinin kentällä menivät kohtuullisen sujuvasti. Olin jo aiemmin saanut Berliinin kv-koordinaattorilta postina leimalla varustetun todistuksen, jonka avulla pystyin kentältä hankkimaan opiskelijahintaisen kuukauden matkakortin. Pieniä mutkia matkaan toi todeksi osoittautunut yleinen luulo siitä, että Saksassa eivät tosiaankaan edes lentokenttätyöntekijät välttämättä puhu englantia.

Metro- ja junaverkosto toimii Berliinissä äärettömän hyvin. Julkisen liikenteen karttoja on todella helppo lukea, ja käytännöt julkisissa ovat pitkälti hyvin samanlaisia kuin Helsingissäkin. Matkalla kohti uutta kotia poikkesin vielä hakemaan kolmella eurolla dönerin lounaaksi. Täällä ei tosiaankaan ole arjen syötäviä tai juotavia mukavuuksia hinnoilla pilattu.

Asumme Neuköllnissä, muutaman minuutin kävelymatkan päässä historialliselta Tempelhofin lentokentältä, joka on sittemmin poistettu lentokäytöstä ja muutettu virkistysalueeksi. Jos viikon kokemuksella nostaisin jonkin asian Berliinissä ylitse muiden, se olisi juurikin tämä alue. Kilometrikaupalla tyhjyyttä ja äärettömän miellyttävän painostavaa hiljaisuutta.

FIILIKSET VIIKOLTA

Ensimmäinen viikko harjoittelupaikassani on nyt ohitse. Fiilistasolla ehdin viiden päivän aikana käydä sekä merenpohjaa syvemmällä että pilvien yläpuolella. Maanantai oli liioittelematta yksi elämäni ahdistavimpia ja toivottomimpia päiviä. Työelämän kulttuurishokki iski jalat alta, ja ajatuskin yhdeksän viikon rupeamasta tuntui sanoinkuvaamattoman lannistavalta. Paikalliset työntekijät ja harjoittelijat osoittautuivat todella hitaasti lämpeäviksi ihmisiksi, ja suunnilleen yhtä ujoiksi käyttämään englantia kuin suomalaisetkin. Oletin varsinkin nuorilta saksalaisilta jotakin aivan muuta, ja siksi olin todella yllättynyt. Loppuviikkoa kohden ilmapiiri onneksi lämpeni ja nyt olen päässyt tutustumaan moneen paikalliseen jo paremmin. Olen huomannut ulkomaalaisuudessa myös hyviä puolia. Usein olen julkisesti aika vähäpuheinen, ja varsinkin ruokatauoilla tunnen usein tarvetta vetäytyä pääni sisään ja vajota omaan maailmaani. Se, etten puhu saksaa antaa minulle tietyllä tapaa ”yleisesti hyväksytyn” syyn olla ottamatta osaa julkisiin keskusteluihin tällaisina hetkinä ilman, että käyttäytymistäni pidettäisin töykeänä tai loukkaavana. Työn lomassa on sitten helpompi jutella kun voi keskittyä yhteen ihmiseen kerrallaan. Tällä hetkellä fiilikseni Berliinistä, RZB:stä ja jäljellä olevista kahdeksasta viikosta ovat äärimmäisen positiiviset ja innokkaat.

PAIKKA

Faktaa paikasta Restaurieruns Werkstätten Berlin:

Kyse on yksityisestä yrityksestä, joka on erikoistunut vanhojen antiikkihuonekalujen, ikkunoiden, ovien ja kaikenlaisten puurakenteiden entisöintiin. RZB:ssä myös tuotetaan uutta tavaraa, mutta en ole vielä perillä miten paljon tätä tapahtuu suhteessa entisöintiin. Tiloiltaan RZB on todella miellyttävä ja toimiva. Tilat jakautuvat kahteen osaan: vanhaan ja uuteen. Vanhassa talossa sijaitsevat toimistot, sosiaalitilat sekä kellari, joka koostuu pienistä verstashuoneista. Kellari on pyhitetty entisöinnille. Vanhan rakennuksen pihalle on rakennettu uudet verstastilat, jonka alakerrasta löytyvät kaikki suuret työkoneet, ja yläkerrassa on vielä penkkisali levittäytymistä varten. Verstas on ilmava ja valoisa. Konekanta on pääosin modernia ja turvallisuustekijät ovat huomioitu hyvin. Mukaan tosin myös mahtuu joitakin ikivanhoja laitteita, joita voisi olettaa näkevänsä enempi museoissa kuin käytössä.

Ensikatsaus RZB:hen maanantaiaamuna. Vasemmalla vanha rakennus ja oikealla uusi verstas.

Uusi verstas sisäpihalta.

Verstaan alakerta.

Verstaan yläkerran penkkisali.

Vanhan rakennuksen kellarin idylliset entisöintitilat.

Lisää entisöintitiloja.

IHMISET

Työntekijöitä on paljon. Kuuleman mukaan palkallisia työntekijöitä on noin 20 ja harjoittelijoita noin 10 kappaletta. Päivisin en kuitenkaan ole vielä näin montaa ihmistä kerralla nähnyt, niin olen arvioon hieman skeptinen. Saksalaisen puusepänkoulutuksen perinteen mukaan opiskelijat viettävät viikosta puolet koulussa ja toisen puolen löytämässään työharjoittelupaikassa läpi koko opiskelun. Lisäksi vielä valmistuttuaankin voi tehdä palkattomia työharjotteluita niin paljon kuin mitä kukkaro antaa myöden. Näistä syistä palkattomat harjoittelijat ovat arkipäivää monissa yrityksissä.

TYÖAJAT

Työpäivät ovat 9h 15min pitkiä. Päivään sisältyy kaksi 30 minuutin ruokataukoa, yksi aamiaiselle ja toinen päivälliselle. Aamu alkaa klo 8.00 , aamiaistauko on klo 10.00-10.30, päivällistauko klo 14.00-14.30, ja päivä päättyy klo 17.15. Perjantaisin päivä päätty jo klo 16.00. Ruokatauot eivät ole palkallisia, eivätkö näin ollen sisälly viralliseen työaikaan. Pitkiin päiviin oli aluksi vaikea tottua, mutta tarpeeksi pitkillä yöunilla nekään eivät enää ole ongelma. Arkisin ei tosin kauheasti jää aikaa Berliinin tutkimiselle, mutta itseään täytyykin jatkuvasti muistuttaa, että kyse on nyt työnteosta eikä lomailusta.

TYÖTEHTÄVÄNI

Toistaiseksi olen päässyt hiomaan ja maalaamaan sadan vuoden takaisia puuovia, poistamaan ikkunalaseja, ruosteisia kahvoja ja laasteja vanhoista kirkon ikkunakarmeista sekä poistamaan maalia kemikaaleilla pienistä koristerimoista. Kovasti odotan, että saisin jossakin vaiheessa mahdollisuuden harjoitella myös antiikkikalusteiden viilupintojen paikkaamista ja pintakäsittelyjen palauttamista entiseen loistoonsa. Tällaista toimintaa näet ehdin jo sivusilmällä seurata. Toistaiseksi hommat ovat olleet melko yksinkertaisia, mutta olen jo siitä huolimatta onnistunut saamaan jonkinlaista kokonaiskuvaa entisöinnistä työnä. Todella erilaista, mitä uuden valmistaminen, ja monella tapaa myös paljon kiehtovampaa. Joka esineellä kun on jo takanaan pitkä historia, ja alkuperäiset puusepätkin ovat mahdollisesti olleet jo yli puoli vuosisataa haudan levossa. Olen todella tyytyväinen harjoittelupaikkaani. 

Maalinpoistoa kemikaaleilla. Kuvat yllä ennen ja alla jälkeen.

Kirkon vanha koristeikkuna. Ruosteisten kahvojen poistaminen vaati kirjaimellisesti sekä verta että hikeä, ei sentään kyyneliä.. 

Alun ennakkoa

Tästä pystyyn puolivirallinen informaatiosäie aiheenaan kymmenen viikon puusepän työharjoitteluni Berliinissä. Harjoittelu on suunniteltu alkavaksi maaliskuun 16. päivä, johon on tästä hetkestä aikaa noin kaksi viikkoa. Jakson tärkeyttä korostakoon se, että Berliinistä palatessani on pätevyyden tasoni saanut myös yleisesti hyväksytyn ja virallisen muotonsa. Kaksi vuotta ammattiopissa saa päätöksensä, ja tästä pojasta tulee puuseppä! Tosin vältettäköön ennenaikaista riemua, sillä kevät on pitkä ja Berliini kaikessa olemuksessaan vielä tuntematon.

Työharjoittelupaikkani Berliinissä varmistui muistaakseni joskus marras - joulukuun aikoihin, jolloin Berliinin yhteyshenkilöt minulle paikkaa ehdottivat. Sikäli hakuprosessi oli hassu ja vaivaton, että minun tehtäväni ei missään vaiheessa ollut itse löytää itselleni paikkaa, jossa työskennellä. Päinvastoin ymmärsin, että omaehtoinen etsiminen ja yhteydenotto Berliinin puuyrityksiin olisi ollut toimintatapana jopa väärin. Asiat näet etenivät sillä, että otin yhteyttä Berliinin käsityöläisten killan kv-koordinaattoriin, joka lähti etsimään ja ehdottelemaan minulle toiveistani lähtien erilaisia työpaikkoja. Palvelu oli äärimmäisen ystävällistä ja avuliasta, ja sainkin melko nopealla tahdilla itselleni harjoittelupaikaksi yrityksen nimeltä Restaurierungszentrum Berlin, paikallisella kielellä tunnettuna myös kirjainyhdistelmällä RZB. Paikka, jossa tekemisen paino on ymmärtääkseni huonekalujen ja kaikenlaisten puurakenteellisten tuotteiden (myös talojen) entisöinnissä. Harmikseni yrityksen nettisivuja ei ole koskaan haluttu kääntää saksan lisäksi muille kielille, enkä näin ollen voi paljoakaan mututietoa enempää paikasta jakaa. Jääköön siis tarkempi kuva työpaikasta vielä yllätykseksi. Innolla kuitenkin odotan paikanpäälle pääsyä, ja odotan myös oppivani paljon uutta reissultani. Entisöintiä kun ei koulussa koskaan ihmeemmin käsitelty, niin odotan tulevan kymmenen viikon ajanjakson opettavan minulle monia uusia asioita, ja samalla avaavan kokonaan uuden osaamisalueen, jota lähteä kehittämään.